tiistai 29. marraskuuta 2016

Saunapolulle valaistusta

Niinpä se kävi, että ei saatu oikeita lamppuja asennettua tuonne polulle. Sähköjä oon vetäny jo puoleen väliin asti mutta uima-allasprojektin takia ei saanu tehtyä loppuun. Päädyttiin sit jouluvaloihin ja aateltiin että saa olla tuossa koko talven, niin näkee kulkea saunalle. :)

Varsinkin sulan kelin aikaan on niin synkkää ja pimeää, että pakko olla jonkulaiset valot. Ja vaikka jouluvalot onki, nii silti ei oo liian jouluset, eiköhän nämä passaa siihen asti kun saadaan ne oikeat lamput...


Nyt on tullu lunta monena päivänä. Ihanasti pehmentää maisemaa, jospa tästä kunnon talvi saatais :)
Leimullaki on käyny kaveri aina välillä, siskon koira Susi. Sillä ei vaan meinaa välillä hermot riittää pikkusen pennun riehumiseen, mut sehän on hyvää koulutusta molemmille :D Välillä juostaan niin että lumi pölisee!



Ja löysinpä tässä kehitettyjä valokuvia pihan alkuajoilta, nämä hävis tietokoneelta sillon kun kovalevy hajos. Onhan täällä pikkusen tapahtunu muutosta noista ajoista, kuvat on kesäkuulta 2009 eli 7 vuoden takaa. :) Aika hauska kyllä välillä palata näihin hetkiin ja muistella sitä intoa mikä sillon tehdessä oli...nyt jos pitäs alottaa alusta, nii en tiiä tulisko tehtyä näin isoa pihaa ;D Ei oo mikään kaikein helpoin hoitaa ja pitää kunnossa. Tosin on se työ kyllä palkinnutki, on tämä mulle silti niin rakasta hommaa, ja terapeuttistaki... tuolla arjen murheet unohtuu kun pääsee tekemään käsillä ja luomaan tyhjästä jotain ihan uutta ja oman näköstä. :)


lauantai 12. marraskuuta 2016

Uus asukki ja mennyt kesä


Niinku nyt ei olis mitään muuta tekemistä, niin otettiinpa meille tämmönen pikkukaveri seuraksi :D Tää on Suomenlapinkoira nimeltään Leimu, 2kk ikää ja niin sulonen ku olla voi! Ja kuten kuvista näkyy, saatiin luntakin ihan oikein, pakkasia pitelee ja kait se talvi tästä nyt sitte tuli.

Meijän aika menee nyt koko ajan tätä hyysätessä, mattoja pestessä ja leikkiessä. ;) Herra ei vielä ole oppinu sisäsiistiksi, jos ei oo ite skarppina koko aikaa, niin se lirauttelee sinne ja tänne. 
Mut nopeaoppinen on, osaa jo istua, antaa tassua ja nousta seisomaan käskystä :) 

 

Kulunut kesä oli ihana kesä. Kuvia selatessa tulee ihan ikävä...taas, niinku aina. Mut hyvä mieli jäi siitä, että saatiin nyt poikkeuksellisen paljon aikaan. Toissa kesä meni vähän poskelleen sateiden takia, mutta nyt tehtiin kyllä sit senkin eestä.
Joten tässäpä vielä kuvakoostetta...

Kukkapenkin reunukset vaihtui edellistä järeämpään.







Kasvihuone jäi vielä kesken, sen verta kiireinen oli tuo loppukesä kuitenkin. Mut ikkunat ja ovet on nyt paikallaan, laudotus ja lattia jäi ens keväälle.  Venetsialaisia kuitenkin vietettiin siellä jo isolla porukalla, meinasivat muut, että ei tästä mitään kasvihuonetta kannata tehä ku huvimaja. Mut kyllä mä siellä jotaki ainakin kasvattelen, ehkä siitä nyt tulee semmonen yhdistetty huvimaja/kasvihuone.




Kasvimaa tuli uusittua, rivivälit ja muutama uus kasvulaatikko. Niiden kans tein vaan sen virheen että pistin säkkimultaa kasvualustaksi. Ja myöhemmin kävi ilmi, että multa oli ollut ilmeisesti moninkerroin enemmän lannotettua mitä pussin kyljessä luki. Eihän siinä mikään itäny, eikä kasvanu. Joten ens keväänä jonkinlaisia parannustoimenpiteitä tiedossa.



Paitsi että krassit villiintyi suorastaan, tuon kasvun rehevyydestäki näkee että typpeä riittää.


Lampi oli koko kesän ihanin ja palkitsevin projekti. Kyllä on monet kerrat pötkötelty riippumatossa. :)




 

Likakaivojen ympärys saatiin siistittyä ja metsäpuutarhan polkua alulleen...



Uima-altaan ja kasvihuoneen välissä oleva nuotiopaikkaa ehdittiin käyttää muutaman kerran. Uima-allas jäi myös vaiheeseen, terassin rungot on pystyssä ja sähköjä vedetty pihavaloille mut ei ehditty pidemmälle. Jos nyt ens keväänä sais ja kesäksi uintikuntoon niin hyvä on. 



Viimeset porkkanat jäi maahan, ei muistanu nostaa niitä ylös kun nuo pakkaset yllätti. Aattelin että pitäsköhän tuo testata saisko niitä ens kesänä kukkiin ja keräis siemenet talteen? ;D 

Siinä vielä kesää kauneimmillaan... ens kesää ootellessa! Blogi taitaa hiljentyä taas nyt tähän vähäksi aikaa. Mukavaa lähestyvää joulun odotusta :)






perjantai 14. lokakuuta 2016

Vielä Roomaan...

Kyllä mulla on välillä aikamoinen ikävä sinne lämpöön :) Viimeks alkuviikosta vielä näin unta, että käveltiin Rooman katuja... Tämä syksyn ja talven kylmyys ei ole kyllä oikein mun juttu.

Rooman ehkä silmiinpistävin nähtävyys oli Vittoriano, Italian ensimmäisen kuninkaan muistomerkki, joskus 1900 luvun alkupuolelta valmistunu, eli ei mitään antiikkia. Mutta aivan valtavan kokonen rakennus, se näky kyllä ihan joka puolelle missä Roomassa käytiin.


Vittorianon edessä oli iso liikenne ympyrä, jossa oli koko ajan kova liikenne. Keskeltä tuota aukiota alkoi se Rooman kuuluisa ostoskatu Via del Corso, jossa meki tietenki käytiin shoppailemassa ja haaskaamssa rahat... tosin montaa satasta ei ollu mukana koko reissulla, niin eipä sieltä kovin suuria voinu ostella ;)


Pantheonin temppelissäkin piti kävästä, mutta minä en nyt niin kovin suuria elämyksiä näistä kulttuuri- ja taidekohteista saanut, niissä oli niin valtavasti ihmisiä ja tungosta että välillä ihan ahisti. Sama homma oli Fontana di Trevin suihkulähteen kans, sielläki oli semmonen tungos, että sai lähes kyynärpäätaktiikkaa käyttää että pääsi edes jotenkin näkemään lähteen... ei tullu heitettyä kolikkoakaan, sillä olis kuulemma voinu varmistaa sen että pääsee vielä joskus takaisin Roomaan.


Enemmän tuli käveltyä kaduilla ja kateltua ihan sitä tavallista elämää. Piazza Navonalla ihania pieniä parvekkeita täynnä kukka-istutuksia...





Palatinuskukkulalta Forum Romanumin yläpuolelta ihaltiin kattopuutarhoja, osa ihan tupaten täyteen kasvatettu köynnöksiä... noille kattoterasseille olis tehny mieli päästä tutkimaan lähemminkin. ;)




Näihin katuihin mä rakastuin, ja tähän tunnelmaan mikä siellä iltaisin oli. Ei millään olis malttanu lähteä illalla hotellille nukkumaan. Ihmiset tuli illalla vasta syömään ravintoloihin ja viettään aikaa, paljon näky ihan lapsiperheitäkin ja se tunnelma siellä oli niin lämmin ja rauhallinen. Erilaiset katutaiteilijat tai mitä ne nyt oli, esiintyi siellä piazzoilla eli aukioilla iltaisin ja keräs aina ison joukon ihmisiä ympärilleen. 
 Ois siellä viihtyny pidempäänkin. 





Ja tietenkin käytiin Colosseumilla ja Forum Romanumillaki katselemassa antiikin aikaisia jäännöksiä mitä sieltä on kaivettu esiin. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta en ole ikinä ollut mitenkään historiasta innoissaan, joten ei nämä nyt niin kovasti sykähdyttäny. 




Palatinuskukkulalla oli myös muotopuutarha, joka ei ollut kyllä mitenkään erikoinen tähän aikaan vuodesta. Ruusuja kasvoi tuolla puksipuuaitauksien sisäpuolella, mutta eihän niissä kukkia enää ollut missään. Ja aika harvaan oli istutettu ja kasvu kituliasta, tosin johtuisko kuivasta maaperästä ja kuumasta kesästä.




Muutamia kukkivia pensaita näky aina toisinaan.


Pincion kukkalalta löytyi patsaspuutarha, muutamia kukkivia ruusuja. Tuo oli aika viehättävä paikka, Borghesen puisto alkoi tästä mutta sinne ei ehditty käymään. Siellä olis voinu ajella vuokratuilla pyörillä, se jäi vähän harmittaan ettei sopinu aikatauluun. Sateenvarjomännyt eli Välimeren pinjoiksiki kutsut puut oli aika kivoja, erilaisia muihin puihin verrattuna.





Vatikaanimuseo ja Pietarin kirkko kuului myös ohjelmaan, ja sitä taidetta siellä kyllä sitten riittikin. Hullulta tuntuu että siellä on niin järjetön määrä rahaa kiinni ja maailmassa on niin paljon köyhyyttä...huvikseen kysyttiin yhdessä liikkeessä n. puolen metrin korkuisen marmoripatsaan hintaa ja se oli ruhtinaalliset 15000 €! Siitä voi pikkusen päätellä, mitä nuo kaikki muut tuolla maksais... 
Onhan siellä paljon historiallisesti arvokasta ja kaunista.




Vatikaanimuseon katto- ja seinämaalauksia... ja se ihmistungos täälläkin oli ahdistavaa. Toista kertaa ei tee mieli mennä tuonne.



Pietarin kirkossa kiivettiin sinne ylös kupolin katolle, näkymät sieltä oli kyllä tosi komeat. Rooma on rakennettu kuulemma vuorten keskelle ja sieltä sen näki kyllä selvästi, miten ne vuoret kiersi ympäri Roomaa. 




Kupolin katolta näky myös Vatikaanin puutarhaan, jonne ei muuten ollut pääsyä ku maksua vastaan. Nurmialueet ja kaikki istutukset oli kyllä viimesen päälle hyvin hoidettuja, mutta ihmisiä siellä ei kyllä näkynyt missään. En tiiä kuka niitä joutaa ihaileen, kun siellä oli niin hiljasta.





Pietarin kirkon sisältä kuvattua






No ehkä näistä mun jutuista huomaa, etten ole mikään taiteen asiantuntija, eikä semmonen mua niin kovin kiinnostakaan. ;) Enemmän mua kiinnostas paikallisten ihmisten tavallinen elämä, millaista siellä on ihan normaaleilla ihmisillä ja minkälaista se luonto on. Sen puoleen olis vielä kiva joskus palata takaisin sinne, ottaa semmonen reissu vähän eri näkökulmasta.

Nämä nähtävyyksien kahtelut on aika uuvuttavaa puuhaa, tosi monta kohdetta kierrettiin aika lyhyessä ajassa, jalat oli kyllä niin kipeät, että nilkuttaa piti kun kotiin pääsin. Mutta kuitenkin reissu oli kyllä ehdottomasti sen arvonen, ehkä vielä joskus palaan.